Azorit-saaret, 2005, digi-kuviaYlläpidetty viimeksi 2005-04-26, Kari Rautio, viimeistelemättä Azorit linkki
2005-03-21 / 03-28 Sao Jorgen ja Sao Micuel saaret 1. päivä, ma 21.3. Lähtö 8.45, Finnarin lomalennolla Ponta Delgadaan, matka-aika 5.45, pituus 4311 km, Koneessa tarjoiltiin lämmin aamiainen, eli munakasta, makkaroita, papuja ja perunamuusia kastikkeella, jota Kari sai tietty puserolle. Melkein saatiin olla kolmen rivissä kahdestaan, mutta sitten vanhempi mieshenkilö halusi vaimonsa viereen edes käytävän päähän. Mukana reissulla Anja ystävänsä Esterin kanssa. Myös toinen tuttu nainen Itävallan reissulta huomattiin heti. Bussimatka hotelille oli vain muutama kilometri. Royal Garden **** Hotelliin saapuminen oli kaamea hässäkkä eikä kaikille ollut vielä huoneita. Kello oli paikallista aikaa vasta 12. Matkalaukkujen toimittaminen huoneeseen kesti myös kauan. Sadekuuroja ja ukkosta oli koko päivän. Merja jäi huoneeseen flunssaa potemaan kun kaupunkikierroskävely vihdoin alkoi. Kari kävi vielä retken päätteeksi tunnin kävelyllä, kunhan oli ensin saanut evästä Merjalle tuotua tuliaisiksi (juustoa, leipää, omenoita, vettä). Lentokoneet laskeutui muutaman metrin päästä hotelin parvekkeesta. Illallinen oli seisovasta pöydästä hotellissa. Alkupalat aika ankeita, mutta ruoka ja varsinkin jälkiruoat oli hyvää. Uni tuli oitis pitkän päivän päälle.2. päivä, ti 22.3 Kari oli aamulla vuorostaan kuumeessa ja Merjan oli pakko ryhtyä terveeksi. Aamiainen oli ihan hyvä, eikä meidän tarvinnut jonottaa, kun olimme liikkeellä niin aikaisin (sisäinen kello ei niin vaan siirry 3 tuntia). Lähdettiin lentokentälle klo 11 pienten torkkujen ja Merjan hitaanpuoleisen pakkaamisen jälkeen. Lento Sao Jorgen saarelle lähti 12.50 ja lentokoneen vaihto tehtiin Terceiran saarella, joka on toinen pääsaari. Eli kolmella saarella ehdittiin käymään.Lentokentältä lyhyt jaomatka Velasin kaupunkiin. Sao Jorgenin viimeinen tulivuoren-purkaus oli 1808 ja maanjärjestys 1980, asukkaita 10000 ja lehmiä 20000. Iltapäivä kävely tehtiin läheiselle laavakukkulalle, polun pää oli vähän hakusessa. Illalla mentiin syömään Marjan maalaisravintolaan kala ja äyriäispataa. 3. päivä, ke 23.3 Pekoni tuli aamiaiselle 30 min myöhässä. Hotelin ikkunasta näkyi Portugalin korkein vuori Pico (2351m) viereisellä Picon saarella. Bussilla lähdettiin ylös Serra do Topoon. Matkalla pysähdyttiin käsityöliikkeeseen. Tuulimyllyjen luota lähdettiin käveltiin alas saaren pohjoisrannalle Caldeira do Santo Criston (harmaasimpukka luonnonaltaat) ja edelleen Faja dos Cubresiin, reitti noin 11 km, kesto 4 tuntia. Aamupäivä oli kaunista, vaikka tuulista, mutta sitten alkoi sataa. Erästä rouvaa piti ensin ideaalisiteellä polvesta teipata ja välillä kainaloista tukea ja loppumatka viedä mönkijän kyydissä bussille. Tulva oli vienyt yhden sillan, mutta onneksi purosta pääsi hyppäämällä yli. Eväät oli mukana (sämpylä, mehu ja omena). Simpukkaviljelmien luona olimme hetken sateensuojassa kylmässä ravintolassa. Välikylä oli tuhoutunut 1980 maanjärjestyksessä, siellä asui enää vain yksi perhe pimeässä pitämässä ravintolaa, koska generaattori oli mennyt rikki, vaelluksen lopuksi syötiin äyriäispataa, jossa simpukoita, katkarapuja, taskurapuja maustetussa liemessä, leivän, juuston ja viinin kanssa. Myöhemmin tuli myös kanaa ja ranskalaisia. Bussilla hotellille ja vaatteiden vaihdon jälkeen kylälle kävelylle. Markku tuli pubin kohdalla vastaan, joten siirryimme sisään ihastelemaan avaimenperäkokoelmaa, joka roikkui katosta. Seuraan liittyivät myös Arja (ollut Lippajärvellä vaalitoimitsijana, asuu Kilossa) ja Anja (tuttu Itävallasta). Kari sai kolikoistaan melkein sata euroa ja tyytyväinen isäntä maistatti juomiaan. Hotellilla vielä yritettiin korjata Anjan ja Esterin lämmityslaitetta, mutta ei Karista enää maistiaisten jälkeen ollut paljon apua. 4. päivä, to 24.3 Yöllä alkoi tuulla (30m/s) ja myrskytä vieläkin kovemmin 133km/h, aallot yli 10 m, viimeksi samanlainen myrsky oli 1985. Pekoni tuli aamiaiselle 30 min myöhässä taas, Platina I ei voinut lähteä edellispäivän reitillemme, koska sade oli rikkonut polun ja purostakaan ei enää päässyt yli vuolaan virtauksen vuoksi. Lähdimme bussilla kohti Loural Terceiraa, matkalla pysähdyttiin ottamaan valokuva maanjärjestyksessä säilyneestä kirkon tornista ja myrskyisestä rannasta. Lisäksi kävimme tutustumassa paikaliseen meijeriin/juustolaan ja myös ostamassa juustoa. Polun alku oli täysin pilvessä ja mutainen, joten lähdimme pari kilometriä alempaa. Aloimme kävellä sateessa alaspäin Sao Joao kylän rantaa kohden. Matkalla kari antoi polvituet eräälle rouvalle. Rannalla polku meni niin läheltä merta, että aallot löivät polun yli. Eväät tuotiin kalasataman rantaan pikku autolla, alkoi paistaa aurinko syönnin ajaksi. Merja meni pikku autolla huipun päälle bussiin odottamaan. Nousu Sao Tomeen oli jyrkkä, mutta polku oli hyvä. Ylhäällä aukeni kylä ja laajat nummet ja karja haat. Bussilla takasin hotelliin. Illalla mentiin syömään valtavaa lihapataa Marjan maalais-ravintolaan. 5. päivä, pe 25.4 Matkapäivä takaisin San Miguelle. Vielä tuulisen sään vuoksi oli epävarmuutta lennosta, ajankuluksi tuli otettua valokuvia, käytiin lähiravintolassa kahvilla, lento lähti kuitenkin 3 h myöhässä. Tehtiin välilasku jälleen Terseiralle. Lennolla ylitettiin Sete Cidades kraatteri. Perille päästyä lähdettiin omalle kaupunki kierrokselle. Ruokailu oli Talisman hotelin ravintolassa, jonne kävelimme. Syötiin tosi hyvää grillattua tonnikalaa (miekkakalaa?) rapukastikkeella. Lähdimme vielä katsomaan pääsiäiskulkuetta. 6. päivä, la 26.4 Ilma oli aurinkoinen (ainoa päivä). Oppaana Helena, koska Markku meni silmälääkäriin. Aamiaisen jälkeen lähettiin bussilla kohti Furnas kraatteri aluetta. Maanvyöry oli katkaissut polkuja, piti muuttaa reittiä. Matkalla pysähdyttiin Villa Francaan, entinen pääkaupunki ja Calouran näköalapaikalle tutustumaan mm Aloe Veraan. Ensin kierrettiin Furnas järvi, jossa oli karppeja liian kanssa, yritetään vähentää 3000 kg:lla. Mimoosa kukki ja Australian puusaniainen huojui. Inkiväärililja on tuotu Himalajalta ja on nyt vallannut joka paikan ja tuhonnut alkuperäin kasveja, samoin varpunen on tuotu muualta ja on nyt vihattu siementen ja muiden linnun munien syöjä. Villieläimiä on saarella: lumikko, siili ja kani. Lehmien kiviaidoilla kasvaa Hortenssia, koska lehmät eivät syö sitä. Tupakkaa ei viljellä enää, mutta sikareja valmistetaan käsin edelleen. Koirat paimentaa lehmiä ja pystyvät nimen perusteella hakemaan kaivatun lehmän. Saaren kaikki puut on kaadettu aikoinaan, nyt vain nuoria metsiä. Katsottiin ruuan (cozidoa) tuliperäistä valmistus aluetta. Jatkettiin matkaa kohti Lagoa de Furnas, ensin ylitettiin kraatterin reuna. Syötiin Hotel Terra Nostra Garden hotelissa kraatterissa kypsytettyä lihaa ja makkaraa. Tutustuttiin hotelin laajaan puutarhaan, jotkut kävivät uimassa kuumassa luonnon ja nuoruuden lähde altaassa (+30C). Käytiin vielä höyryävillä kuumilla lähteillä ja jään raikkaalla luonnon lähteellä sekä Piko de Ferro näköalapaikalla. Mentiin vielä Correanan kylän, tee viljelmille, Euroopan ainoa, alkoi jo sataa. Illalla syötiin hotelilla. 7. päivä, su 27.4 Sateista. Odotettiin eväitä yli 30 min. Bussilla kohti Sete Cidadesia ja kaksoisjärveä. Kraatteri 12 km leveä. Bussista lähdettyä satoi ja myrskysi rajusti. Huipulta lähdettyä eksyttiin ja jouduttiin aurinkoiseen Santa Barbaraan, bussi hälytettiin hakemaan meidät sieltä. Manuel Oliveira tarjosi kaljat. Eväät, punaviinin kanssa, syötiin meren rannalla Mosteirossa. Jatkettiin matkaa kraatteri järven yläpuolelle, näkyvyys nolla. Alhaalla järvellä käytiin kahvilla. Bussilla lähdettiin Faja de Baixo kylään ananaskasvihuoneille. Syötiin hotelilla. 8. päivä, ma 28.4 Sateinen aamu. Aamiaisen jälkeen pakattiin ja lähdettiin lentokentälle. Tyhjä lentokone tuli hakemaan meitä. Lentokorkeus 10 700. Yhteenveto: Neljä matkapäivää ja neljä vaellus päivää. Järjestelyt olivat hyvät, koko ajan sekä paikallien, että suomalainen opas, bussi koko päivän käytössä, ruokaa oli aina hyvää ja riittävästi , oli aina koko päivän ohjelmaa, kävelyt olisi voinut olla pitempiä, mutta olosuhteiden takia piti lyhentää. Sateista, myrskyä. Manuel (paikallinen) on ollut 27v oppaana ja Markku on huippu oppas, myös SMT:n Helena. 2005-03-21 : Hotellin ikkunasta
|
